Kaija Savolainen: Mielenrauhaa luontospasta ja voimavaroja yhteisöllisyydestä

Kevät on uuden aikaa. Aurinko nousee, valoisuus lisääntyy ja värit ja vehreys tulevat esille. Eläimet heräilevät talvihorroksesta ja linnut palaavat pesäpuuhiin. Keväinen äänimaailma vesistön läheisyydessä on liki sinfoniaa.

Tämä kaikki lisää myös meidän ihmisten aktiivisuutta ja energiaa. Elinpiirimme laajenee keväisin, vaikka useimmat meistä pendelöivät ympäri vuoden työn, opiskelun, perheen, läheisten ja vapaa-ajan takia. Meillä on rakkaita paikkoja monissa eri ympäristöissä.

Ihmisillä on käytettävissään enemmän vapaa-aikaa kuin esimerkiksi viime vuosisadan alussa. Tosin nykyään työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan on melkoisen haastavaa ja voi kysyä, onko siihen tarvettakaan. Jokaisella tulisi kuitenkin olla jokin ympäristö, jossa pystyy rauhoittumaan ja keräämään voimia. Useimmille tämä paikka on varmasti koti. Myös kodin käsite on laventunut. Keittiö on siirtynyt kahvilaan ja olohuone voi löytyä pihalta, puutarhasta ja lähiluonnosta. Ja sehän sopii, sillä koti on siellä, missä sydän on.

Liikkumisen, liikenteen ja matkailun seurauksena monipaikkaisuudesta on tullut uusi normi. Aiemmin kesää odotettiin muuttolintujen tavoin, jotta auton nokka voitiin kääntää kesäviikonloppuisin kohti saunaa ja löylyjä. Nykyään moni vapaa-ajan asunto on ympärivuotisessa käytössä ja sukutilaa käyttävät monet sukupolvet. Vapaa-ajan asuminen on monimuotoistunut ja moni hyödyntää hiihtokeskusten palveluja, viikko-osakkeita ja chaleteja. Matkailu ei enää rajoitu Suomeen tai Eurooppaan, vaan koko maailma on meille avoin esimerkiksi Airbnb:n kautta.

Siinä, missä luonto, lähiympäristö ja elinpiirimme tarjoavat meille monipuolisia mahdollisuuksia ja palveluitakin, meillä ihmisillä on monenlaisia tarpeita ja toisaalta osaamista. Kesäkautena monen pienemmän paikkakunnan väestömäärä kasvaa, jopa moninkertaistuu. Tämä lisää eri palvelujen kysyntää. Tarvitaan niin mökkitalkkareita, lautaa ja nauloja kuin kesäkukkia ja multaa. Koteja ja kiinteistöjä kunnostetaan, korjataan energiatehokkaammiksi aurinkopaneeleilla täydentäen ja luontoa suojellen sekä sisustetaan tupaa ja terasseja. Pelkkä pulahdus järveen ei enää riitä, vaan erilaiset paljut ja tynnyrit houkuttavat nauttimaan omasta luontospasta linnunlauluineen.

Tärkeintä on kuitenkin nauttia läheistemme seurasta, kesäkeittiöstä sekä viljelylaatikon yrteistä ja vihanneksista. Kun pelkkä mökkeily alkaa pitkästyttää, me vapaa-ajan asukkaat siirrymme kylien ja kuntakeskusten palvelujen pariin. Kesäteatterit, tapahtumat, urheilukisat, luontopolut ja markkinat lisäävät yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Niin, yksi keskeisimmistä tarpeistamme on yhteenkuuluvuus. Jokainen meistä haluaa olla tärkeä ja tarvittu. Lisäksi meillä kaikilla on monipuolista kokemusta ja osaamista. Kunhan vain joku pyytäisi mukaan, sillä emme aina kehtaa tarjoutua. Monessa kunnassa erilaiset yhdistykset, seurat ja tapahtumat ja jopa kuntien oma toiminta, kaipaavat lisäkäsiä ja älynystyröitä. Yhdistetään siis voimavaramme ja kehitetään lähiympäristöämme. Koska koti on ❤︎.

Kirjoittaja Kaija Savolainen on KTM ja Suomen Omakotiliitto ry:n toiminnanjohtaja.
Twitter: @KaijaSavolaine